Australia

Noniin, taas on aikaa vierähtäny edellisestä päivityksestä. Nythän siis on sellanen tilanne että ollaan jo kotona oltu jonkun aikaa. Australia jäi vähän tyngäks ja kaakkois-aasia näkemättä. Kotiinlähdön aikaistamiseen oli monia syitä niitä nyt tässä nyt erittelemättä mutta ihan kiva oli kotiinkin päästä ja toi thaimaan seutu mennään sit kierteleen myöhemmin, ei se niin kaukana oo :)

nyt en sen enempiä kirjoittele mutta ilmoitin vaan että hengissä ollaan ja juttua tulee vielä lisää.. kuvia koitan saada vielä tänään.


Ville

Ihana Fiji!

Fiji tosiaan on ollu ihana paikka..tosin aurinko ei oo ihan koko aikaa porottanu. Ensimmäinen päivä vietettiin Nadissa ja sit lähettin Viti Levun,eli pääsaaren pohjoisimpaan osaan Rakirakin kaupunkiin Volivoli nimiseen majapaikkaan. Taksikuski yritti meitä kusettaa Nadissa..että 120 dollarilla hän veis meijät Volivoliin että kun bussi maksais 60 ja taksi 20 niin se ois hyvä diili. No onneks ei uskottu. Taksi oli siis ylihintanen mut bussi makso meiltä yhteensä 12 dollaria (kuus euroo) kolmen tunnin matkasta. että semmosta. Oli ihan mainio bussimatka muutenkin. Sai kattoo leffaa ja kaikki jutteli meille. Meijän takana istu vanha ja veikee Fijiläinen mies joka meille höpötti kokoajan jotain. Saavuttiin Volivoliin muutaman tunnin jälkeen ja oltiin melkeimpä ainoot siä . Yks vanha ukko ja joku likka jota ei ees nähty oli ainoot muut asiakkaat. No saatiin komee vasta valmistunu rakennus melkeimpä omaan käyttöön. Oma huone, iso parisänky (oltiin ekat jotka nukku siinä) ja viä yks ylimääränen sänky, hyvä yhteiskeittiö ja oma kylppäri koska muita ei ollu. Siä oli tosi mukava henkilökunta joka otti hyvin allergiat huomioon. Mä suoritin siä sitten Open water- sukelluskurssin. Jännitti ihan hirveesti. Teoria oli itseopiskelua ja asioiden oppimista videoiden avulla. Oli kyl ihan rentoo. Sitten olikin aika alkaa tositoimiin. Ensin mun piti näyttää että osaan uida..jouduin uimaan ihan sika pitkälle ja takas..ville ui mun kaa onneks ettei hait vieny mua. joo, en hukkunu, ja sit piti viä kellua kymmen minuuttia jonka aikana poltin itseni todella huolellisesti. Sen jälkeen sit lähettiin mereen kamat selässä. Voi juku. Mun opettaja oli nimeltään Pola. Oli kyl kauheeta kun piti laittaa maski naamalle ja luottaa siihen regulaattoriin..että sen kans tosiaan pystyy hengittään..aluks oltiin siinä ihan rannassa, pari kertaa tuli paniikki ja äkkiä pintaan. Ville kannusti vieressä snorklausvehkeet päällä :) Sit piti harjotella veden poistoo maskista..äh se oli kamalaa koska aina sitä meni nenuun sitä vettä. No osaan sen jo aika hyvin. Sit Pola otti kädestä kiinni ja vei sukeltaan..Kurssin aikana toistettiin että ensimmäistä sukellusta et tule koskaan unohtamaan..Noniin, mitä siltä paniikilta muistaa..oli se kyl hienoo...ja onneks mun kädestä pidettiin kii..oli hassua kun olo oli kun pikku lapsella joka hätääntyy..kun hätäännyin niin Pola yritti näyttää kaikkee mielenkiintosta..poimi simpukoita pohjasta ja näytti kaloja.. :) Käytiin heti kymmenessä metrissä! Sukeltaminen on hienoo mut en mä viä siitä mitään kiksejä saa..että nyt on semmonen olo että onneks ei tarvii sukeltaa..ehkä sen takia että piti sukeltaa niin paljon muutamassa päivässä. Tutustuttiin kurssilla Etelä-Afrikkalaiseen Natalieen joka oli ihan huippu tyyppi. Siihenkin kerran tukeuduin kun ope jätti mut yksin ja sit menin poseen...no en kuitenkaan lähteny pintaan vaan otin Nataliee kädestä kii. Mua ei saa jättää yksin! Viimeset sukellukset meni ihan hyvin jo. Enkä pitäny kenekään kädestä (paljoo) kii :) sit opettaja veti mua vaan räpylöistä alaspäin kun olin jotenkin aina ylempänä kun muut. Mulla oli hyvä tuuri kun olin ainoo opetettava kun Natalie oli opiskellu kaiken jo Australiassa..sain siis yksityisopetusta..mut sukeltaessa oli sit muitakin ryhmiä..ville meni edistyneimmissä. Jopa johti meitä yhden kerran. Juu vikalla, oikealla sukelluksella mentiin johonki Canyonssille..siä oli upee koralliriutta ja paljon sokkeloita. Mä en viä ihan hallinnu kaikkee ja raaviin itteeni aika hyvin koralleihin kun en ehtiny väistää...ja sit olin lauman viimesenä kun jäin tankistani kiinni..koralliin..semmosessa luolassa..en kauheesti panikoinu kun pääsiin nopeesti irti mut oli kamalaa kun muut vaan jatko matkaa. Juu nähtiin yks hai ja muut näki mustekalankin..ja kilpikonnan mut mä olin varmaan siinä vaiheessa silmät kiinni kun missanin ne.

Ville täällä. Joo, eli Volivolissa sukelleltiin tosi paljon. Mä suoritin mun Advanced Open Water kurssin mihin sisälty paljon erikoisuskelluksia. Jarkon kans oltiin jo niitä suoritettu Thaimassa joten mulla oli takataskussa jo syväsukellus ja jotain muita, eli mun ei tarvinnu sitä enää suorittaa. Suoritin sit loppujen lopuks, yö- navigointi-, etsi ja -pelasta-, vene- sekä hylkysukelluksen. Sain kaupan päälle kolme sukellusta joten tuli yhteensä vetästyä kahdeksan sukellusta kolmeen päivään. Sukelluspaikat sijaitsi Nananu-I-Ra saaren edessä ja lukeutuu Fijin parhaimpiin. Canyons oli tosi komee paikka, hylky oli aika pelottava ja yöllä ahdisti kovasti! Nähtiin noitten Even mainitsemien lisäks muun muassa Ghost pipe fish joka on suht harvinainen veijari ja aika paljon muita kaloja. Vähän harmitti kun isot kalat jäi kokonaan näkemättä mutta ehkä tässä vielä ehtii.

Volivoli oli muutenkin ihan jees paikka, kiva pikkunen hiekkaranta riippumattoineen ja mukavaa henkilökuntaa. Ammattimaisuus ei ollu eka sana mikä tuli sukellushommissa mieleen mutta kyllä ne hommansa kuitenkin hyvin hoiti. Paikan ravintola oli aika suppee, sieltä sai pääasiassa hamppareita ja ranuja mutta sit taas toisaalta itsekokkausmahdollisuudet oli tosi hyvät, eli mennessä kannattaa ostaa rakirakista kaappi täyteen ruokaa.

Volivolista lähettiin sit Natelien kans samaa matkaa takas kohti Nadia. Vettä tuli kaatamalla, säät ei ollu aina ihan parhaat... Taksilla ensin siis Rakirakiin ja sit ooteltiin bussia. Bussijonossa äijä tuli kysyyn mihin ollaan menossa, lupas heittää meiät viidelkybäl Nadiin! Aateltiin että pakko olla joku kusetus mutta selvis että se asu ite Nadis (oli siis taksikuski) ja oli palaamas sinne. Bussi olis ollu kolmisen kymppiä yhteensä joten taksikyyti kuulosti ihan kohtuulliselta. Nadissa yövyttiin samassa paikassa kun ekallakin kertaa, Nadi Bay Resort Hotel. Paikka on tosi iso ja hyvin varusteltu ja siellä meillä oli ihan mukavaa. Siellä törmättiin samoihin tyyppeihin kun ekallakin kertaa esim puoli-suomalainen Tatu (joka ei puhunu suomee) ja kaks brittityttöö jotka pitäs ehkä nähä myös uutena vuotena. Tässäkin paikassa Even allergiat otettiin tosi kivasti huomioon ja eve sai syödä yllinkyllin hyväää ruokaa.

Ei taas viihdytty Nadissa kauaa vaan lähettiin heti seuraavana aamuna reissaileen. Otettiin semmonen kahen yön matkapaketti Yasawa saariryhmään, päätettiin että sit sieltä katotaan mihin jatketaan. Neljän tunnin merimatkan (ja yhden bussista myöhästymisen) jälkeen saavuttiin Manta Ray nimiselle upeelle saarelle. Saari on saanu nimensa siita kun Manta Rayt kokoontuu saaren vieressa olevaan salmeen joka vuosi. Harmi etta myohastyttiin niista parilla viikolla, ne on aika massiivisia otuksia. Isoimpien Manta Raytten siipien karkivaliks on mitattu 7m. Ne on siis niita semmosia lepakon nakosia kavereita. No, saatiin loistava vastaanotto kun paikan henkilokunta esitti meille tervetulolaulun. Meian mokki oli 30m rannalta, ei kauheen iso mutta ihan tarpeeks meille kahdelle. Kokoo oli alle 9 nelioo joten eihan sinne mahtunu muuta kun sanky. Vahan meita aluks ihmetytti etta mikas paikka se oikein on mutta oli kylla Fijin parasta aikaa. Maattiin rannalla, syotiin, pelattiin korttia, syotiin, maattiin rannalla ja syotiin. ja juotiin. Siina meian kolme paivaa. Siella saarella kun ei ollut kauppoja tai muita hotelleja niin kaikki asukkaat "joutu" ottaan Ruokapaketin, eli kolme ruokaa paivassa n. 20e. Aateltiin etta mitakohan siitakin tulee Even allergioitten kans... no mentiin heti ensi toiksemme kokin juttusille. Ihan alyttoman mukava aija ja valitteli kun silla oli kaks seuraavaa paivaa vapaata mutta lupas tulla vapaapaivanaan tulla huolehtiin siita etta Eve saa kunnon ruokaa syodakseen!! No ruuat oli kylla viimesen paalle, yhtena iltana oli grillibileet ja muutenki oli kylla tosi herkullista ja maistuvaa. Kavin yhen kerran sukeltamassa mutta snorkalus rannalla oli melkein kylla parempaa, sukellus ei ollut lahellekkaan Volivolin tasoa. Hengailtiin kolme taydellista paivaa sit siella ja sit aateltiin etta siirrytaan kattoon vahan muita saaria. Piti menna Beachcomber nimiselle saarelle mutta se oli kans suht hintavaa ja lennosta paatettiin mennakkin Bounty nimiselle pikku saarelle. Bounty ei ollu lahellekkaan Manta Rayn tasoa, nahtiin me tosin ihan sattumalta siella Ben johon tutustuttiin San Franciscossa! Ruuat oli tosi kehnoo kamaa ja Even ongemia ei meinattu tajuta. Parasta oli se etta perus kahen hengen huoneen sijasta saatiin samalla rahalla rantamokki omalla suihkulla ja vessalla! Pienta luksusta :) jaakaappikin oli joten sain mun 4 paivaa mukanani kantaman kiehuvan kaljan kylmaan! Iso plussa myos hyvista drinkeista. Fihin huonoimmat uutisetkin tulee Bountyn saarelta. Viimesena paivana kun odotettiin lauttaa takasin Nadiin, Eve poltti ittensa oikein kunnolla. Oikein kunnolla ei tarkota semmosta kevytta kenttapunotusta ja kesivaa ihoo vaan tassa tapauksessa sita etta mentiin laakariin, huomattiin etta evella on maha taynna vesirakkuloita ja koko mahan iho oli taysin musta ja kivikova, eli siis PALANUT. Sangysta ei pystyny nouseen kolmeen paivaan ja rehellisesti sanottuna oli yks pahimpia nakyja mita oon ikina nahny, en tosin viittiny sita sillon sanoo. Lahtoo edeltavana iltana todettiin etta ei eve pysty kylla lentaan, joten menin soittaan Kilroylle. Ne sano etta ne ei voi enaa muuttaa lentoo kun lahtoon on aikaa alle 24h. Noo, sit soitin lentoyhtioon ja eihan ne tietenkaan ollu enaa auki ilta yheksalta. Ainoo vaihtoehto koittaa aamulla soittaa sinne. Herasin kuudelta aamulla lahtopaivana, lento piti olla 9am. No, lentoyhtion toimisto tietysti aukee vasta kahdeksalta. Viimenen vaihtoehto, lentokentalle taksilla. Sepitin koko taksimatkan paassani hyvia tarinoita mutta tajusin etta eikohan totuus tassa tapauksessa oo ihan riittava. No, paasin tiskille, kysyin etta Pliis Pliis voisko lentoo siirtaa niin aija sano vaan "when you want to fly?" sanoin etta vaikka sit sunnuntaina... "Done." ja se oli silla selva :D eika ees maksanu mitaan, kilroy olis laskuttanu 60e yhteensa. Etta sillain paatty meian ihana paratiisiloma Fijilla. Nyt Eve on onneks taysin toipunu mutta kylla rankkaa oli ja valilla hirvitti. Paastiin kuitenkin hengissa jouluks Australiaan ja joulupaiva vietettiin romanttisesti hostellin pienessa huoneessa lauleskellen joululauluja kun muut ryyppas ulkona. Siina nyt tarkeimmat meidan Fijin reissulta, Evella saattaa olla viela myohemmin sananen sanottavana mutta lisataan ne sit taas :)

Ville

San franciscoooo ja Los Angeles ja Meksiko ja muuta

(Kone oli kadottanut osan tekstistä jonnekkin, lisäykset on vihreellä jotta ei tarvi kaikkee lukee. lisättiin vielä muutama kuva että on vähän kivemman näkönen.)

tää kaupunki oli ihan mainio..pitkästä aikaa isommassa kaupungissa..oltiin aika posessa kun siä ajettiin,tai siis ville ajo! heti kun päästiin kylää sisään niin kaikki alko huitoon..aaateltiin että mitä ihmettä..yks nainen huito kadulla ja huusi ja yks mies huito autossa..mä itseasiassa morjestin yhelle taks..olipas ystävällistä porukkaa..paitsi että ajettiin helevetin isoo ykssuuntasta väärään suuntaan! haha :D niin ja meinas siinä yks paatu jäädä alle kun virkin poika katteli maisemia. mut muuten ihan hyvin. Tosiaan San Francisco tais olla yks kivoimmista kaupungeista missä ollaan oltu..ehkä kivoin.

Pienellä vaivalla (vahingossa) löydettiin tosi loistava hostelli. Se ei ollu mikään kaikkein siistein mut ihan mainio silti. (kirjoittaja vaihtuu).

Jos joku sattuu meneen Friscoon päin niin suositellaan lämpimästi Green Tortoise nimistä hostellia. Saatiin neljän hengen huone missä oli parikerrossänky. Ekat pari yötä saatiin nukkua mukavasti vierekkäin ilman muita huoneessa ja hinta oli vaan 23 taalaa per yö per nekku eli aika halpaa kun vertaa esim Washingtoniin. Heti ekana iltana siellä oli myös tarjolla ILMAISTA kaljaa juomapelin ohessa. Osallistuin yhden skotlantilaisen Richardin kanssa siihen mutta ei sit ihan päästy finaalipeleihin asti. kyseessä oli siis juomapeliversio pingiksestä.

Käytiin sit tietty heti tutustuun vähän meiän ympäristöön eli lähettiin kävelylle. Meiän naapurista löyty n. 20 pizzeriaa ja 20 strippiluolaa, mut alue oli kyllä silti tosi siistiä ja viihtyisää ja kävellen pääsi oikeestaan mihin vaan. Käytiin tsekkaan pier 39:n kuuluisat merileijonat heti alkutekijöiks, oli aika sulosia vekkuleita. Haisi pahalle ja piti kauheeta meteliä mutta muuten tosi herttasia.

Hostellis oli myös yleeensä joka päivä ilmanen päivällinen! No, se oli kyl sit peruttu parilta päivältä kun ne valmisteli isoo kiitospäivän illallista. Tarjosin kans apua ja päästiin even kans auttaan, eve pesi sieniä ja minä pilkoin. Sit ne oli vielä tosi kivoja kun selvitti kaikki raaka-aineet ja kaikki jutut niin Evekin sai murehtimatta syödä. Illalliselle tuli sit loppujen lopuks sellaset 160 henkee, eli tosi isot bileet oli. Saatiin kalkkunaa, pottumuusia, kasviksia ja jälkkäriä ja kaikki ilmatteeks! Viiniäkin oli tarjolla, oli pakko siemasta vähän punaviiniä vaikken muuten niistä niin välitä. Voitettiin sitten vielä kauheella säkällä arvonnasta pizzaslicet naapuripizzeriaan että oli kyl tosi hyvä ilta. Siis molemmat voitettiin!

Hostelli oli kyl muutenki superhauska ja täynnä mielenkiintoista porukkaa. Siellä oli aika lailla väkee laidasta laitaan, hyvänä esimerkkinä Marcas espanjasta joka oli huvittava tapaus. Taidan kaivaa siitä kuvan niin se ehkä selventää mutta se oli semmonen perus naistemies (olevinaan), mun mielestä kyllä enemmän naismies... Marcas tarjoo meille muistoissa vielä monet hyvät naurut. Sit siellä oli paljon ruotsalaisia, ne oli kaikki tosi mukavia ja todisti meille kuinka paljon enemmän naapurinmaan nuoriso matkustaa. Ruotsi 7 - Suomi 2. Madde ja Sofia nähdään ehkä vielä Sydneyssä uutenavuotena ja Eve lupas pitää yhteyttä muihin tyttöihin jotka pääsee jouluks kotiin. Sit siellä oli Elvis. Elviksestä lisää vähän myöhemmin.

Nähtävyyksistä tuli nähtyä ainakin tärkeimmät "pakolliset". Ajeltiin Golden Gatella, käytiin Alcatrazissa (jäi vielä kymmenen sekuntia aikaa lautan lähtöön...aina hilkulla joka paikkaan, rupee oleen meiän tavaramerkki.) ja ajeltiin Lombard Streetiä joka on kuulemma maailman mutkasin katu (siltä yheltä kohtaa). Siihenkin sisälty pientä sekoilua auton kanssa mutta kukapa meistä olis täydellinen :) Parasta kaupungis oli kuitenkin ehkä yleinen ilmapiiri. Alue jolla asuttiin oli tosi idyllistä ja kaunista, täynnä pieniä ja mäkisiä katuja. Ne jotkut mäet oli kyllä tosi jyrkkiä. Lyhytkin kävelymatka on tosi hyvää selkä ja pohjereeniä. Onneks meillä oli auto.

Me käytiin myös metsästämässä valaita. Lähettiin yks aamu ajeleen Monterey nimiseen pikkukaupunkiin jossa valaitten katselukierroksia järjestettiin. 4h reissulla nähtiin kymmeniä ryhävalaita, delfiinejä, yks pikkunen harmaavalas ja valehtelematta tuhansia merileijonia parvessa. Merileijonat oli ihan älytön näky, ne leikki ja hyppi ja ui ja kalasti niitä oli ihan vit*sti! On siitä kuva mutta ilman laajakulmalinssiä ei saanu oikein hyvää kuvaa. Kiva reissu ja meri-ilma piristää aina. Tosin ei kaikkia, puolet laivasta oli merisairaana ja ihanan raikkaaseen meri-ilman tuoksuun sekoittui aina välillä ei-niin-ihana oksennuksen löyhkä. Tosi mahtava reissu.

mitäs vielä... päästetään eve välillä kertoon sen näkemys omasta seikkailustaan...

tosiaan, oltiin vähän shoppingilla ja ostettiin mulle ipodi. Sit oli kauhee kiire taks kun ville oli luvannu auttaa pastanteossa. Mä yritin sitä saada mun mukaa käymään autolla kun se oli kaukana pimeillä kujilla mut se sano vaan että kyllä sä osaat yksinki. Sit mä sanoi että okei,mut älä lähe mua ettiin jos en palaa. Syö hyvin ja tuo haudalle kauniita kukkia. Se vaan nauro ja sano et jos ei puoleen tuntiin kuulu niin lähtee hakeen. noh, mä sit reippaana lähdin ettiin sitä autoo ja eih, EI löytyny vaikka kuinka hain ja kiersin..tais siinä tovi mennä..sit aattelin et lähen käymään kaupassa kun tiesin missä se oli. Tai siis luulin et muistin kun siitä ohi oltiin monen kerrat kävelty. Ei se kauppa kuitenkaan ollu missä piti. Ne oli varmaan siirtäny sitä. Mä kyselin sit monelta vastaantulijalta ja lopulta pääsin perille. Aikaa oli kuitenkin kulunu kait aika paljon..varmaan joku tunti ja mun piti vaan äkkiä käydä. Ville ei sit puhunu mulle enää. No puhu se :D Ja mun katoomisesta tiesi koko hostellin väki. Ei menny mun retki ihan nappiin mut oo ylpee siitä että löysin kuiteskin omin neuvoin auton ja kaupankin lopulta ja viä takas hostelliin!

Oikeesti oli pirun huolissaan missä se Eve palloilee, suuntavaistoo sille on luotu yhtä paljon kun kivelle.. jouduin sit jemmaan sille ruuat piiloon että sillekkin jäis ja pari kertaa kävin kadulla kattomassa. Ajattelin aluks että se tahalleen pelottelee mua mutta yli tunti kun meni niin vähemmästäkin huolestuu. Ei niinkään että jotain olis sattunu vaan että se on eksyny. Onneks kuitenkin löyty

Kiitospäivän jälkeen haluttiin lähtee katteleen pirun isoja puita. Tiedettiin että jossain päin Californiaa niilllä oli semmosia puita jonka läpi voi ajaa autolla. Pientä taustatyötä ja googlausta ja kyllähän se paikka sit löytykin. Kolme ruottalaista likkaa halus lähtee meiän mukaan joten hyvä porukka oli kasassa. Kerrottiin Elvikselle että ollaan menossa ja sekin halus tulla mukaan. Se on ihan puuhulu tyyppi, sillä on kädessäkin sikaiso puutautointi. PT Cruiserihan ei oo tosiaan mikään tilaihme joten mietittiin siinä sitten vaihtoehtoja. No ei muuta kun Elvis takaronttiin! Jossain vaiheessa matkaa repesin nauruun kun aattelin mitä äitis sanois kun soittasin sille "ajetaan tässä just autolla puun läpi, meilllä on Elvis takarontissa!" Matka ei sujunut ihan ongelmitta. Eka lähettiin tsekkaileen vuoristotietä ja huomattiin että bensa meinaa loppua. Onneks löydettiin bensa-asema (tosi kallis). Siinä tankatessa Elvis meni jutteleen kahelle nuorelle hillybillylle jotka repi koiraa narussa perässä. Ne olis antanu meillle koirat ilmaseks ja ne olikin tosi sulosia mutta eihän me niitä voitu ottaa. No, sit Elvis päätti kysyä onks niillä pilvee (eli siis marihuanaa eli siis huumeita vanhemmille tarkennukseks). Likka kaivo sit käsilaukustaan kourallisen kukkaa Elvikselle, oltiin vähän kaikki muut ihmeissämme. Seuraavalla pysähdyspaikalla (joka oli nimeltään Chimney tree, sie olis pystynny asuun sisällä) Elvis sit huomas että se on hukannu ne johonkin. kääännettiin sit auto moneen kertaan ympäri eikä löytyny, se luuli että joku oli taikonu ne johonkin. Joku metsänhenki. Nähtiin me sit ne puut ja ajettiin läpikin mutta eihän se nyt ehkä ihan viiden tunnin ajon arvosta ollu. Oli kuitenkin mielenkiintoinen road trip ja nauraa sai välillä aika komeesti. Ja ehdittiin vielä ilmasille kaljoillekkin. Eikä voitettu vieläkään.

Lähtö Losiin lähesty ja päätettiin laittaa ilmotuslappu seinälle jos joku haluis lähtee meijän matkaan. Säästettäs sit vähän rahaakin jos saatas hynää niiltä mahdollisilta siipeilijöiltä! Heti melkisti sit oveen kolkutettiin ja reipas 18 vee Kris Australiasta halus lähtee mukaan. SOLD! mukaan lähti myös saksalainen kiertävä puuseppä Folke. Heti aamusta lähettiin ajaan ja oli kyl aikas siistiä! hyvä fiilis siis ja pitkä ajomatka. Komeita maisemia.. Kaliforniassa päin pysähdyttiinkin auringonlaskua kattoon. Kaiversin meijän nimet puiseen aitaan, oli tarve jättää jälkiä itestään :D

Naurettiin ihan kippurassa kun Folke yritti ottaa uskomattomia kuvia luonnonihmeistä kun ajettiin,upeesta merestä ynnä muusta, ja aina kun kun se paino nappia niin tuli joku puska eteen! Hahah! Scheisse vaan kuulu takapenkiltä. Pysähdyttiin lähellä Losia ja oltiin tosi väsyneitä..haluttiin kuitenkin saapua Los Angelesiin päivällä joten päätettiin jäädä nukkuun lähistölle. Joku sai sit kuningas idean että nukuttas rannalla??!! NO ei siinä sit mitään. Käytiin kaupassa hakeen kanaa ja kaljaa ja jotain ihme kalkkunanakkeja ja sipsejä. Etittiin hyvä biitsi ja sinne sit vaan. Oli ihan sikke kylymä ja joutu laittaa suunnilleen kaikki vaatteet päälle mitä oli. Pojat lähti hakeen puita ja kuivaa levää nuotioo varten. Minä vahdin ruokia ja söin sipsiä J Komee nuotio saatiinkin aikaseks ja veistettiin makkaratikutkin! Joo se nakki oli kyl ihan hirveetä, höystettynä hiekalla. Tunnelma oli mahtava siltikin..pelkkä nuotio valas pimeen rannan ja Tyyni valtameri kohisi vieressä ja tähdet tuikki taivaalla. Nähtiin myös joku palava liekki taivaalla jonkun sekuntin ajan..varmaan joku meteoriitti tai joku..

Nukuttiin kuiteskin autossa mut Folke halus nukkua rannalla joten se kääriyty sit makuupussiinsa ja haki jonkun kumpareen tuulensuojaks ja kääriyty sen taakse sikiöasentoon. Hassu kaveri. Me kolme tosiaan nukuttiin autossa, Kris sai levittäytyä takapenkille ja nukuin maailman huonoiten, ja aina kun nukahdin vähäks aikaa niin tuli niskakramppi! Jossain vaiheessa nukuttiin kaikki kun yhtäkkiä joku tuli osottaan taskulampulla..POLIISI. Jep, siä rannalla oli kauheen kokonen kyltti että kymmenen jälkeen ei saa rannalla olla ja kaljapullot ja muut roskatkin oli ulkona..se alko sit tenttaan...Virkki sit sepusti poliisille että pitkä päivä takana ja yks kalja ollaan juotu..saatiin jatkaa unia. No eihän siitä sit enää mitään tullu ja mä valvoin auringon nousuun. Oli sekin ihan kaunista. Ketutti vaan kun Kris kuorsas niin perkuleesti. J

No, saavuttiin sit vihdosta viimein Los Angelesiin. Moottoritien loppupäässä oli kyltti Mulholland Drivelle ja aateltiin heti alkuun lähtee käymään katteleen miltä se näytti. Puolen tunnin ajon ja harhailun jälkeen oltiin jonkun kukkulan huipulla ja tie päätty siihen, eli ei muuta kun takas. Komeita taloja sieltä kyllä näky! ajeltiin sit vielä lisää Sunset boulevardia ja Beverly Hillssin katuja mutta tarve oli päästä vähän lepäänkin välillä. Amerikkalaisen tietoyhteiskunnan parhaita puolia on se, että melkien kaikilla on himassa langaton verkko ja suurin osa ei tajua/halua suojata sitä. Meillä ei ollu mitään hajua hostellista joten päätettiin ettiä jostai nettiyhteys ja tsekata mitä on tarjolla. Eka kadunkulma anto kyllä yhteyden mutta netti ei toiminu jostain syystä joten vaihdettiin paikkaa ja taas löyty monta langatonta verkkoo ja jopa yks toimiva. Päädyttiin yhteistuumin Venice Beach hostel nimiseen paikkaan ja hurautettiin sit suoraan pihaan. Hostelli ei ollu mikään maailman hienoin ja me ei saatu omaa huonetta joten jouduttiin nukkuun työntekijöiden kans samassa huoneessa.

Losista ei ihan oikeesti oo kamalasti kerrottavaa. Ekan yön jälkeen vaihdettiin majapaikkaa Orbit nimiseen hostelliin joka oli ihan ok paitsi että ei ollu keittiöö missä tehä omat ruuat. Päiväohjelmaan kuulu paljon autolla ajelua ympäri kylää, käytiin Universal Studiolla hurvittelemassa (kahtena päivänä) ja vakoiltiin pikkusen tähtien taloja. Moni on sanonu että Losi ei oo mikään paratiisi eikä ihmeellinen paikka ja ei se kyllä siltä tuntunutkaan San Franciscon jälkeen. Hollywood boulevard oli koko paikan antikliimaksi, siellä ei ollu oikein mitään. Päästiin sentään sovittaan kuvernööri Arnoldin kädenjälkiä ja nähtiin myös Arskan tähti maassa.

Meillä olis ollu vielä aikaa Losissa mutta ei keksitty tekemistä joten aateltiin lähtee San Diegoon ja Sea Worldiin. Nettisivu lupaili huikeita vuoristoratoja ja paljon mereneläviä... no ajettiin sinne sitten kauheessa ruuhkassa, etittiin helevetin kauan yöpaikkaa ja aamulla todettiin että ei Sea Worldissa oo mitään vuoristoratoja. Onneks ei menty. Siinä sit hengailtiin kaks päivää San Diegon laitamilla ja käytiin vielä vähän shoppailemassa ja lähetttiin suomeen pirun iso paketti talvivaatteita ja muuta kamaa. Tsekattiin netistä sitten kalifornian ainoo huvipuisto missä oikeesti oli vuoristoratoja ja lähettiin ajaan sinne (se oli tietty Losin pohjoispuolella joten taas lisää ajamista...) Just ennen lähtöö päätettiin käydä kääntymässä vielä meksikossa! Ajettiin rajan yli, pyörittiin 15min ja huomattiin että bensa loppuu ja lähettiin takasin jenkkeihin. Hyvä reissu! Pitkä tarina lyhyesti: ajettiin Six Flag huvipuiston nurkille, löydettiin motelli, nukuttiin myöhään eikä menty huvipuistoon. Eve oppi kuiteski breikkaan motellissa että ei ihan turha reissu . Käytiin kattomas koristakin..Clippers Vs Heat..oli ihan hyvä ottelu..jopa minä pidin..ja oli siä yks julkkiskin katsomos..jeejee.

Vihdosta viimein tuli aika jättää jenkeille hyvästit. kulutettiin viimenen päivä vielä kiertelemällä ostarissa ja sit lähettiin palauttaan autoo. Reissun yks parhaista uutisista oli se, että ei tarvinu maksaa autosta sitä yhen suunnan maksua (eli säästettiin 500$!) Venkslaamalla ja säätämällä saa ihmeitä aikaan. Nyt oli sitten auto palautettu ja maileja tuli mittariin semmosen 10000 eli n. 16000km tuli ajettua 45 päivässä. Kirjotan vielä yhteenvedon amerikan reissusta kun löytyy taas mukava rako kirjotella.

Nyt oli siis aika suunnata ajatukset Fijille. Just ennen lähtöö Fijillä tosiaan tapahtu vallankaappaus. Kävin kovasti kirjeen vaihtoo yhen Timin kans joka asuu pääkaupungissa ja kattavan tilannekatsauksen jälkeen ei ollu mitään epäselvyyksiä lähdön suhteen; länsi-fiji on täysin turvallinen. Auto saatiin siis palautettua ja ei muuta kun bussilla lentokentälle. Liput oli tallessa ja lähtöselvityksissä ei ollu mitään ongelmia. Päästiin hetkeks nettiinkin, ehdittiin tehdä toi edellinen päivitys J Nyt me ollaan oltu siis täällä Fijillä 9 päivää ja tää maa on kyl oikeesti aika paratiisi. Eilenkin sato vettä koko päivän mutta sekään ei tunnu täällä haittaavan. Eve on saanu paljon ruokaa ja ollaan saatu paljon kavereita ja törmätty myös vanhoihin tuttuihin. On ollu ihana tunne olla viikko täysin erityksissä maailmasta, ei nettiä, ei puhelinta eikä sanomalehtiä. Enää kaks yötä täällä jäljelllä ja nyt on jo vähän haikee mieli mutta pakko jatkaa (tuskin Australiakaan huono on). Jos säät olis vielä vähä paremmat niin jäätäis varmaan tänne. Me kirjotellaan tästä pätkästä kans lisää kunhan nyt saadaan eka tää julkastua. Sori kauheesti epälooginen teksti, ollaan kirjotettu tätä monessa osassa ja tällä hetkellä Fijin lentokentällä.

Terveisiä kaikille kotiin ja oikein hyvät joulut kaikille! Ja uudet vuodet! Korjaillaan tätäkin tekstiä kun keretään, lento ausseihin lähtee 1.5h päästä....

Fiji here we come

Lent lahtee fijille tunnin paasta,palataan asiaan sielta!

Grand canyon - flagstaff - las vegas

Dodiih, koitetaas kirjotella näitä menneitä vaikka osissa jos olis helpompi homma... eli lähretään siitä liikkeelle kun poistuttiin Utahista ja saavuttiin Grand Canyonille.

Ville kirjotti kaks riviä ja eve täällä taas jälleen. Noniin siis, on ihan sikke vaikeeta lähtee muisteleen noin vanhoja..no,yövyttiin jossain paikassa ennen Grand Canyonia ja sit mentiin sinne Grand Canyonille :) Oli se kyl hienoo! ei sittemmitäää. :D tää menee nyt ihan lööperiks koko homma. Jatkettin matkaa ja ajeltiin maisemareittejä ja semmosta kaikkee..niin hirveesti on nähty ettei kyllä nyt muista. Siinä tuli nähtyä aavikkoo ja kaikkee mut sit lopuks ajettiin pimeessä..saatiin vähän jännitystä elämään kun jossain keskellä aavikkoo sytty bensavalo eikä asemaa missään..pikkasen oli hilikulla mutta selvittiin..eikä tarvinnu mennä moottorisahamurhaajan kyytiin. Matka jatku sit kohti Las Vegasia joka oli kyllä aikamoinen kokemus. Ihan hirveesti valoja ja elviksiä ja hulinaa! siinä tuli vähän semmonen paniikki et kokoajan piti pyöriä että näkee kaiken! mulle jäi eniten mieleen semmonen ihana suihkulähdeshow yhden hotellin edustalla..oli semmonen kauhee rivistö valaistuja suihkulähteitä jotka taivutteli itteensä kauniisti niinkun ne tanssis musiikin tahdissa..siinä tais olla joka päivä eri musiikki ja vähän erilainen show, oli Frank Sinatraa ja Pavarottia..ihan mieletön! ja sit loppuhuipennukseks syöksy tosi korkeelle ilmaan...vautsivau. Kyllä se paikka on ihan oma maailmansa.. ja kauheesti oli ollu hyviä konsertteja ja David Copperfieldia ynnä muuta kaikkee..no meijät sit nappas yks katumyyjä haltuunsa ja alko kauppaan meille lippuja johonki juttuun...tosi halpa ja hyvä diili..saatiin kympillä liput konserttiin eikä mitään lisämaksuja--yks pikkunen juttu vaan et piti seuraavana aamuna lähtee kuunteleen joku tosi lyhyt esittely jostain ja luvattiin oikeen limusiini kyyti ja ilmanen ruoka.. loppujen lopuks lähettiin sinne ihan tavallisella linkulla ja kuunneltiin KOLME tuntia eri ihmisiä jotka yritti kaupata meille osaketta Vegasista! sit pössötettiin niitä että juu tienataan semmoset yli 60 000 vuodessa ja talo on jo rakenteilla suomessa... :D yea rrright! kun ne ei ois muuten antanu lippuja! no saatin sit kuiteskin liput Mamma Mia- musikaaliin joka oli ihan mieletön!! tosin meinattiin myöhästyä koko höskästä kun Virkki sääti. Mitäköhän sit viä..siä on kyl ihan hassuja juttuja..yhdessä hotellissa oli leijonia! mitä ihmettä?? no siä ne vaan nukku lasikopissa ja niitä sai töllätä. Las Vegas hyvät naiset ja herrat. Ei sit jääty sinne kuitenkaa enää viikonlopuks koska siä nousi hinnat kattoon oikeesti..auto alle ja menoks vaan!

Ville täällä taas

Joo oli se Grand Canyon oli kyl aika elämys vaikka taas tuntu että kuvat valehteli. Nyt ei tosin tullu pettymyksen tunnetta,, oli mahtava paikka mutta ne kuvat varmaan oli otettu vähän eri paikasta. Mutta vaikka tuli 100 mailin koukkaus niin kyllä kannatti käydä. Vinkiks muille muuten, suurinpaan osaan kansallispuistoista pääsee ilmatteeks lokakuun jälkeen. Ainakin noilla kylmemmillä seuduilla. Että ei kannata välttämättä edes ostaa sitä National Park passia. Kanjonilta ajeltiin sitten maisemareittejä Flagstaff nimiseen paikkaan. Paikasta tuli aika huono ensivaikutelma kun eka meitä vedätetttiin Superkasissa ja sit viel mäkkärissä. Soitin kyl mäkkäriin heti perään ja ne lupas puuttuvat ranut kuhan vaan mentäs hakeen. Ei tullu pirtelöö niinku tulis hesessä. Flgstaffista jatkettiin maisemareittejä taas sit kohti vegasia ja Eve sen aika hyvin jo kertokin. Vegasis uhkapelailut jäi aika vähiin, pelasin 20 taalaa blackjackkiin ja voitin 40. Jipppiiii. Kaupunki oli kyl aika mielenkiintonen ja olis siel voinu useemmanki päivän viettää mutta rahaa siellä saa meneen. Meiän hotelli (Tropicana) oli viikolla 49$ kun vaan käveltiin sisään ja viikonloppuna ja pitkälti toista sataa. Eiköhän tää riitä tästä, tehdään uus postaus uudesta aiheesta (joku valitti että on liian pitkiä tarinoita...)

Terve taas

Noniin, saatiin vihdosta viimein paljon uusia kuvia kehiin. On ollut tosi paljon tekemistä joten on vähän päivitykset jäänyt mutta koitetaan nyt tässä viikonlopun aikana saada kerrottua kaikki mitä tässä on tapahtunu. tällä hetkellä ollaan Los Angelesissa ja huomiseks on luvattu +25 eli ihan kivalta kuulostaa. Fijillä kiehuu ja tässä jännityksellä odotetaan pääseekö sinne vai ei... peukut pystyyn...

mutta lissää tekstiä ja kattelkaa kuvia! Terveisiä kaikille aurinkoiseseta beverly hillssistä.



ville ja eve

Badlands, Mount Rushmore ja paljon muuta

Nonii, koitetaas taas kirjotella vähän mitä on tapahtunu.. Eli taidettiin viimeks jäädä siihen kun lähdettiin sieltä isäntäperheen luota. Perheen isä opasti meiät ison tien sijasta pienelle kiertoreitille joka vei meiän pienen pienen intiianikaupungin läpi takas isolle tielle ja sit taas sieltä Badlandsin kansalllispuistoon. Kaikki tällä välillä oli pelkkää preeriaa. Siis ihan pelkkää nurmikkoo ja pientä kukkulaa silmänkantamattomiin. Näky oli aluks todella vaikuttava ja hieno mutta kun sitä kesti muutaman tunnin kävi se hiukan puuduttavaks.. kaikki kuitenkin muuttu kun päästiin Badlandsiin. Ensin nähtiin matkalla farmi jossa olis päässy ruokkiin preeriakoiria, teki mieli mennä mutta aateltiin että se kuitenkin maksaa... no kolmen minuutin ajomatkan päässä oli talveks suljettu vanha uudisasukaskylä (kuvia galleriassa) ja siellä oli pilvin pimein näitä hauskoja pikkuveijareita. Oli kyl tosi outoo vierailla semmosessa kylässä kun missään ei ollu ketään muita kun me ja ne pikkuset marsun näköset koirat. Mä meinasin kyllä saada sätkyn kun siel oli se puucee ja siel oliki sisällä semmonen mallinukke vaatteet päällä. Oikeesti sydän löi tyhjää kun luulin että joku istuu siellä jöötillä vaikka luultiin ettei siel oo ketään. Pelottavaa.

Siitä pikku kylästä jatkettiin sit matkaa itse kansallispuistoon. Aluks mikään ei näyttäny muuttuvan, sit ihan yhtäkkiä edessä oli silmänkantamattomiin minivuoria ja rotkoja. Se oli ihan uskomaton näky ja me jumitettiin siel tosi pitkään. Otettiin kyllä kasoittan kuvia mutta ei kuvista tajua sitä alueen valtavaa kokoo ja kauneutta. Se oli niin outoo kun preeria loppu kun seinään ja siitä alko saviset vuoret. Alueen nimi Badlands tuli siitä ku joku ranskalainen heppu siel ekana liikuskeli ja nimitti alueen "Badlands to travel across" ja kyllä se siltä näytti että vähän vois ottaa päähän lähtee rämpiin siitä läpi. Tää paikka oli meille molemmille semmonen mitä me ollaan tältä reissulta odottettukin, jylhää maisemaa ja jotain sellasta mitä ei suomessa nää. Minnesota esimerkiks oli aika lailla kun Suomes oli ollu, sekä sään että maisemien puolesta. Puistos nähtiin myös ekat eläimet, tien vieressä kökötti viis Muledeer nimistä otusta, semmosia pirun isokorvasia otuksia. Tiedä sit mitä ne on suomeks. (kuvassa näkyy hyvin miten preeria muuttu savimaaks, oikeelle preeriaa jatkuu ja jatkuu vaan.)

Badlandsiltä jatkettiin matkaa sitten Rapid Cityyn mikä on pieni kaupunki Mount Rushmoren kupeessa. Vietettiin tuttuun tapaamme yö super kasissa, meiän vakkarimotellissa. Aamulla herättiin aika aikasin ja piti lähtee heti vuorille. Päästiinki lähteen ja matkalla tuli vastaan semmonen nähtävyys kun Bear Park USA. Päätettiin käydä kysyyn paljon se maksaa ja olihan se vähän tyyris, 13$ nuppi. Se oli semmonen kahen mailin rinksa mikä ajettiin autolla ja sit siel oli eläimiä "vapaana" eli semmosis isois aitauksis missä pysty ajeleen autolla. Siellä sit nähtiin hirviä, susia, poroja, biisoneita ja ihan sikana karhuja. Siinä ne löntysteli auton edessä ja vieressä ja joka puolella. Kierroksesta olis kyl jääny vähän kynitty olo ellei oltas äkätty sitä pikkueläinten puolta. Siellä oli pikku aitauksis haisunäätiä, piikkisikoja, ilveksiä ja ...vauvakarhuja! Ne oli aivan mahtavia! Siellä ne paini ja juoksi ja kiipeili ja leikki ja ui, niitä oli kaikkiaan yheksän ja valehtelematta tunti vaan tuijoitettiin niitä. Otettiin taas paljon kuvia ja videookin mutta sit tuli pikku takaisku, akku loppus kamerasta :/ mietittiin pitkään että mennäänkö silti ajeleen vuorille mutta aateltiin että pakko niistä pressojen päistä on kuvia saada. Eli ei muuta kun takas motellille (oltiin n. 1omin ajon päässä eli ei paha homma). Ladattiin vähän akkuja ja lähettiin sit uudestaan ajaan. Vuoristotiellä oli oikein hupaisaa ajella ja Eveltä pääsi oikein kovaääninen "Ohho!" kun Mount Rushmoren ukot yhtäkkiä oli meiän nenän edessä. Näky oli kyl komee. Myöhemmin kun nähtiin vuori uudestaan Eve sano että siitä vasemmanpuoleisesta tulee ihan mieleen Dyky. Siis Nygrenin Jarno :D Nähtiin muuten siinä ekalla kerralla vuoren vieres myös aito pitkäpartanen vuohipukki!

Mt Rushmorelta lähettiin sit ajaan Grazy Horsen muistomerkille. Se on paljon vähemmän tunnettu ku presidenttikaverinsa mutta valmistuessaan tulee oleen paaaaljon isompi. Kyseessä on siis inkkaripääälikön monumentti josta tulee monta monta kertaa isompi kun Rushmoresta. Se ei oo vielä lähellekkään valmis mutta pään ja käden jo erottaa. Se olis maksanu maltaita mennä kattoon lähelle joten otettiin pakollinen turistikuva kaukaa ja lähettiin äkkiä meneen. Sit rupeski tuleen jo pimee joten lähettiin ajaan takas motellille. Täällä tulee pimee tosi aikasin joten kuudesta eteenpäin me oikeestaan hengaillaan vaan motellilla koska ei näis pikkukylis oo pimeellä mitään nähtävää/tehtävää. Seuraavana päivänä lähettiin sit kierteleenloput alueen nähtävyyksistä. Seuraavaks ajettiin Wind Cave nimiseen kansallispuistoon. Siellä nähtiin taas paljon villieläimiä! Nähtiin biisoneita ihan auton vieressä, lisää preeriakoiria, peuroja ja sit vielä antilooppeja. Puiston kruunas opastettu privaattikierros itse luolassa. Maan alla ei nähtävää juuri ollut mutta oppaan jutut oli kiinnostavia.

Pimee rupes taas tuleen joten lähettiin "kotiin" päin. Oli aika kuumottavaa ajaa pimeellä, eka ajettiin jonnekkin ranchin pihaan vaikka tien piti jatkuu. Jostain muistan kuulleenni että jos joku tunkeilee sun tontille niin sitä saa ampua eli ei muuta ku auto äkkiä ympäri. Sit oli ihan friikkiä kun ajettiin pitkät päällä ja katoin että tiellä vilahti jotain.. no biisonihan se siellä, keskellä tietä kävelee vastaan. Pysäytettiin auto ja siitä se nappas melkein peilit mukaan, veti ihan vierestä. Isoja ja pelottavia otuksia. Kuvakin saatiin mut se näyttää enemmän kummitukselta siinä.

(tossa vähän valosampi kuva kummituksesta)

Seuraavana päivänä oli vielä vuorossa pari maisema reittiä ja Custer State Park. Puisto oli täynnä eläimiä ja oli kans komee, maisemat oli myös hienot. Molemmat maisemareitit oli vähä pettymyksiä kun molemmista oli parhaat osat suljettu talviolosuhteiden takia. "Closed for season" luki kylteis joten jouduttiin aika paljon kierteleen ja ettiin parempia teitä.

Huomattiin että valosan aikaa oli jäljellä vielä pari tuntia joten aateltiin ajaa Deadwoodiin, kunonn länkkärikapunkiin. Matkalla sit tuli reissun toistaseks isoin yllätys, kunnon lumisade! Keskiviikkona oli +25 astetta celsiusta ja perjantaina sato lunta oikein urakalla. Ajokeli oli tosi paska ja kesti kauan päästä Deadwoodiin. Lunta tuli lisää ja lisää ja eihän me siellä sit mitään nähty. Suoraa tietä takas motellia kohti ja aamulla auto äkkiä kohti etelää.

Rapid Citystä matkattiin sitten Denveriin päin, Coloradon osavaltioon. Matkalla oli taas aika makeita maisemia ja pysähdeltiin pariin otteeseen ihasteleen Rancheja ja peltoja. Yövyttiin parikyt mailia kaupungista yllätys yllätys... SUPER KASISSA! Jaa niin, unohtu sanoo että ne ei oo vielä velottanu visa electronia kolmelta yöltä Rapid Cityssä... eli pidetään peukut pystyssä että säästetään ne rahat! Aamulla vähä sit kelailtiin että mennäänkö Rocky Mountains kansallispuistoon vai ei. Me siis ostettiin semmonen kansallispuisto passi Badlandis jolla pääsee kaikkiin puistoihin sit ilmasiks. No ei me sit menty sinne RM puistoon vaan lähettiin vaan karskisti ylittään vuoria. Pikkusen on jo hinku lämpösempään päin varsinki ku Evellä on iho vähän reistaillu niin lämpö saattais auttaa. Vuorilla oli kyl tosi helmee. Tänään tosin selvis varmaan syy miksei auto oikein kulkenu ylämäkeen... meiän vasen takakumi oli puolityhjä. Ajateltiin Even veljen yllyttämänä poiketa myös Aspenissa.. se juttu ei menny ihan nappiin, ajettiin 50 mailia ja sit ne ilmotti että tie on suljettu. Jututettiin sheriffiä ja se sano että siellä on 10ft snow up there. Se taitaa tehä kolmisen metriä, pikkusen liikaa jopa meiän pt cruiserille :) (jossa oli siis vielä tollon tyhjä takakumi.) Kruisailtiin takas samaa vuorenrinnetietä ja nukuttiin yömme Glenwood Springs nimises kyläs. Aamulla lähettiin sit ettiin Aspenia uudestaan, tällä kertaa eri reittiä... tunnin ajon jälkeen päästiin sinne... ja siel ei ollu mitään. Tylsä laskettelukylä missä oli 100 pientä hotellia. Bensa makso 3.50$/gallona (vrt. halvimmillaan 2.05$ muualla) ja ei oikeestaan muuta sanottavaa oo. Tylsä kylä. Eikä nuijaa ja tosinuijaa koskaan ees kuvattu siellä :( Tässä vaiheessa meni jo hermot vuoriin joten lähettii ajaan Utahia kohti.

Muutama tunti ja pari pussia beef jerkyä kulu ennenkun päästiin Utahiin. Eka erilaisuus tuli ilmi heti moottoritiellä, ensimmäistä kertaa tällä matkalla nähtiin valtava kyltti joka varoitti hiekkamyrskyalueesta. Onneks ei satuttu oleen paikalla myrskyn aikaan, vaikka olis sekin periaattees ollu hienoo. Nyt ollaan siis täällä Moabissa, Utahissa ja hommat ei oo menny ihan putkeen. Evellä on nyt ollu tosi vaikeeta ja jouduttiin meneen sairaalaan tänään. Saatiin iso kasa reseptejä ja haettiin Even lääkelaukkuun täydennystä, toivotaan parasta että auttaa. Ja jos vakuutus ei korvaa sairaalassakäyntiä niin pulassa varmaan ollaan, ei oo mitään tietoo paljon koko lysti makso. Ne teki raskaustestinki varmuuden vuoks (lääkeitten takia) ja tiedoks kotiväelle että ei teistä vielä isovanhempia tuu. Käytiin vielä sit vähän kiertelemäs Arches nimises kansallispuistos missä on kuvattu mm. Austin Powersia, Indiana Jonesia, Mission Impossiblee jne. Komeita punasia kallioita täynnä!

Muuten me ollaan vaan maattu koko päivä ja nautittu amerikkalaisen kaapeliteeveen runsaasta kanavatarjonnasta. Mulla oli sit aikaa kirjotella tätä juttuakin. Nyt Eve on ainakin paljon parempi kun aamulla että tosissaan toivon että kaikki menee hyvin ettei jouduta kauheesti suunnitelmia muutteleen. Nyt mennään vähän päivä kerrallaan ja katotaan lähetäänkö esim Fijille etuajassa. Onneks lippuja pystyy muuttaan pikkusummalla ja meillä ei oo mitään suuria suunnitelmia mitkä menis mönkään. Paitsi tietty toi auto mistä on nyt tuulilasi paskana... Katotaan nyt tässä sit miten menee, huomenna lähetään taas ajeleen, ylihuomenna pitäis olla Grand Canyonilla ja loppuviikosta jo Vegasissa. Aika menee ihan pirun nopeesti. Kirjotellaan lisää taas kun on jotain kerrottavaa.

Ville