Noniin, me ollaan nyt sitten saavuttu tänne ameriikan pääkaupunkiin, Washingtoniin. Nykistä jäi kasakaupalla hyviä muistoja, paljon tuli tehtyä mutta rahaakin meni sitten sen edestä. viikkobudjetti ylittyi melkein tuplasti. Otetaan nopea yhteenveto New Yorkin viikosta.
Ekana varsinaisena päivänä käytiin madame Tussaudin vahamuseossa, se oli ihan komee paikka ja paljon ukkoja oli. Hinta oli tosin aika suolanen, alennuksen kanssa 25$ ei ollut meidän mielestä ehkä ihan sen arvoinen. No nähtiinhän me N'Sync, George W Bush, Madonna, Bob Marley, Usher, Beyonce jne ja kaikki oli tosi aidon näkösiä, joitan jopa melkein säikähti. Sit siel oli kauhugalleria missä yhtäkkiä hyppäski elävä texasin moottorisahamies eteen ja lähti ajaan takaa, SCARYYY!!
Päiviä ei enää muista mutta Central Parkissa tuli kanssa käytyä. Mentiin sisään pohjoisportista ja käveltiin sen ison järven ympäri. Kävelyä tuli yhteensä varmaan melki kymmenen kilsaa, ihan mukava kävely oli. Puisto on TOSI upee, vaikka ei nähty kun puolet siitä. Ilman tollasta paikkaa ihmisillä varmaan sekois pää, sinne on meinaan hyvä mennä rauhottuun ja urheileen.
Majapaikka oli tosiaan Harlemissa ja sielläkin tuli kierreltyä aika paljon. Seutu oli aika mielenkiintoista mutta ei ollenkaan niin pelottavaa kun olis olettanu matkaoppaitten perusteella. Hienot kivitalot ja amerikkalaistyyliset paloportaat toivat asuinalueelle persoonallista ilmettä ja ilman ongelmia selvittiin koko 5 päivää mitä siellä oltiin.
Tiistaina kun tavattiin myös eka tyyppi Couch surfinging kautta. Fiilikset ei ollu kauheen korkeella kun odotettiin 1.5h Brooklynin museon edustalla että koska neiti mahtaa saapua paikalle. Epäselvää oli myös että saadaanko majapaikkaa ja jos saadaan niin koska ja kuinka moneks yöks. Noo, Kym saapu sit lopulta siskonsa Alician kanssa ja meillä oli loppujen lopuks tosi mukava ilta, istuttiin ravintolassa ja käveltiin ympäri Brooklyniä. Yösijaa ei lopulta tullu mutta kivaa oli silti. Tavattiin Kym ja sen kavereita vielä perjantaina kun mentiin Dave & Bustersiin (paikallinen aikuisten arcade-ravintola-baari yhdistelmä). Oli ihan huippu ilta, pelattiin tanssipeliä ja korispeliä ja vaikka mitä. Ja mikä parasta, syötiin hyvin, evekin sai huippuperunoita juustokastikkeella :) Pelattiin sit loppujen lopuks niin hyvin että saatiin palkinnoks D&B footbag/stressipallo sekä Hello Kitty karkkirasia. Oikeestaan ei oltu niin hyviä, meidän pisteet olis riittäny pelkkään palloon, mutta Kym osaa olla halutessaan erittäin suostuttelavainen ja vaativa niin myyjä anto sit meille vähän extraa, jee!
Taas ei muista päiviä mutta käytiin myös Bronxin eläintarhassa. Ehkä erikoisinta siellä oli nähdä sadoittain perinteisiin asuihin pukeutuneita konservatiivisia juutalaisia. pikkupojat otsakiehkuroissaan oli ainakin mulle uus ja erikoinen näky ja se pisti silmään että joka perheellä oli vähintään viis lasta. No, pääasia eli eläimet tuli kanssa nähtyä ja olihan siellä leijonaa ja tiikeriä ja vaikka mitä. Parasta oli se että sisäänpääsy maksu oli vapaaehtoinen lahjoitus, me piheinä maksettiin yhteensä 1$.
Torstaiaamuna herättiinki vähä tavallista aikasemmin, lähettiin jonottaan Conan O'Brieniin lippuja. Ajateltiin että oltais paikalla ajoissa mutta siellä olikin jo aika paljon jonoo ennen meitä. Meillä oli mukana semmonen saksalainen friikki, ei ollu ikinä ees kuullu conanista. no, me kolme oltiin jonoissa paikoilla 16,17 ja 18. Kahtena edellisenä päivänä sisään oli päässy vaan 12 ekaa joten aika pessimistisiä oltiin. Meillähän oli takana jo tiistailta yks yritys mutta oltiin sillon numeroilla 35 ja 36 joten niillä ei ollu mitään toivoo päästä sisään.
Illalla sit jännitti ja kerrankin meillä kävi tuuri! Ne sano että 18 ekaa pääsee varmasti sisään joten me päästiin kaikki! (saksalainen olis voinu kyl jäädä pois..). Show oli ihan huippu ja Conan oli livenäki yhtä hauska. Saksalainen kaveri ei arvostanu oikein Natsi-Teletappi juttua, wonder why... Conanin studio oli muuten tosi pieni, paaaaaaljon pienempi mitä kuvis näyttää. Mutta saatinpahan nauraa!
Torstai-iltana koitti sit ensimmäinen yö isäntäperheen luona. Herra nimeltä Trevor Caldwell oli ystävällisesti luvannut majoittaa meiät kotiinsa. Mentiin Conanin jälkeen hakeen laukut kotoo (siis senhetkisestä majapaikasta eli siis kodista) ja ruvettiin suunnistaan kohti Brooklyniä. Liikkuminenhan New Yorkissa on äärettömän helppoo, koko viikon aikana ajettiin taksilla kai kolme kertaa, metrolla pääsee! No, löydettiin helposti perille Trevorille. Siellä se asusteli siskonsa kanssa. Eka ilta oli vähän nihkee ja tutustuminen jäi vähän puolitiehen. Oltiin perjantai aamuna aika paskois fiiliksis kun ei tunnettu oloomme kauheen tervetulleeks. Molempia ahdisti ja maattiin vaan sängyssä kahteen asti.
Kierreltiin heräämisen jälkeen Williamsburgia, eli sitä kaupunginosaa Brooklynissä missä asuttiin. Williamsburg oli aika erikoinen paikka. Siellä asuu vaan "taitelijoita" sekä puolalaisia. Se oli ennen New Yorkin puolalaisten asuinpaikka mutta nykysin aluetta asuttaa muusikot, kuvataitelijat, käsityöläiset jne. Paikalla oli taatusti omanlaisensa leima, mutta välillä tekotaiteellisuus sekä yliyrittäminen pisti pahasti silmään. Silti erittäin leppoisa ja rauhallinen alue missä olis viihtyny ehkä vähn pidempäänkin. Erikoismpia piirteitä paikalla oli baarien ja ravintoloiden sijoittelu. Capone, baari jossa kaljan ostaja sai pizzan kaupan päälle, oli vain ovi seinässä. Jos et tiedä paikasta, et sitä myöskään vahingossa löydä. Myös Glass House niminen paikka oli hakusessa mutta edes oppaamme ei löytänyt sinne ja kun lopulta löysimme oikean oven, saimme tietää että bileitä ei ollutkaan (normaalisti bileet sisälsivät maalin heittelyä seiniin...).
Perjatai-iltana tosiaan mentiin sinne Dave & Bustersiin. Nähtiin jopa äijä joka oli O-P:tä parempi tanssipelissä, terveisiä Olli-Pekalle jos lukee. Äijä veti kahta mattoo samaan aikaan tuplanopeudella, ihan sairasta. mulla on sen kakkossuorituksesta videoo, tarvii laittaa nettiin kun kerkiää. Se oli kyl pro, venytteli ja rukoili ennen suoritusta :D
No, sieltä mentiin sit takas sinne Trevorille ja Chloelle. Aateltiin että mitäköhän tästä tulee. Haettiin kaupasta matkalla pullo halpaa Georgi-vodkaa kun luvattiin tehä salmaria niille. (meillä on turkinpippurimurskaa mukana :) Parin shotin jälkeen ilta lähtikin ihmeen hyvin käyntiin, Trevor esitti omia biisejä jotka oli jopa yllättävän hyviä. Pienellä suostuttelulla Evekin innostu laulaan ja kohta oltiinkin sitten jo ulkona laulamassa kadunkulmassa. Sitä edelsi kuitenkin naapurin kovaääninen lattianhakkaus joka oli ilmeisesti pieni vihje siitä että kello kaks aamulla ei oo paras aika laulaa John Lennonia. Kappale kokonaisuudessaan on nähtävänä myöskin netissä, tsekkaa linkki aikasemmasta postauksesta. Tässä vielä kuva lauluporukasta.
Lauantaina mentiin sit taas eri hostelliin, ei viittitty kysyä enää extrayötä. Mentiin paikkaan nimeltä Brooklyn Backpackers, aika pirun kauhee mesta ja suht kallis. alakerrassa baari ja kauhee meteli, meiän kerroksen suihkusta ei tullu lämmintä vettä ja huone oli tosi kolkko ja pieni. Siellä ei juuri viihdytty. Käytiin sit päivällä pyörimässä Unioin Squarella ja vähän shoppailtiin siellä seudulla, mulla tarttu mukaan farkut ja paita ja eve osti itelleen saman setin. Tai siis myös farkut ja paidan. mut siis erilaiset.
Tässä vaiheessa tuli mieleen että jossain vaiheessa käytiin myös kattomassa Ground Zero, eli mesta missä WTC tornit ennen oli. Tosi outo paikka, siellä oli uskomattoman hiljasta ja jotenkin semmonen syvä kunnioitus välitty, ihan kun olis hautausmaalla ollu. Mikä ei periaatteessa oo kauheen kaukan totuudesta. Käytiinhän me kattoon sit Madison Square Gardenkin, ei kauheen pitkälle päästy sisälle mutta vanhana Rangers fanina oli pakko käydä pyörähtämässä ovella.
Takasin sunnuntaihin. sunnuntaina päätettiin taas vaihtaa hostellia. Tällä kertaa siirryttiin Upper West Sidelle, Wanderers Inn nimiseen paikkaan. Tää oli ihan jees mesta ja hinta ei ollu mikään ylikorkee. Vietiin kamat sinne ja lähettiin kaupungille kyseleen vähän musikaaleista, pakkohan meidän oli Broadwaylle päästä. alunperin piti mennä vasta maanantaina mutta saatiin kuulla että ei sillon oo ollenkaan esityksiä. Otettiin liput sit samalle illalle, Kaunotar ja Hirviö näytökseen. Lipunmyyjä suositteli ja moni muukin sano että se on niistä paras. Äkkiä hostelliin vaihtaan vaatteet ja sit takas Broadwaylle. Ehdittiin sitten just ja just ja paikat oli aika mainiot vaikka ekalla puoliajalla mun vieressä istukin semmonen helvetin iso äijä. Näytös oli tooosi hyvä ja hauskakin, tykättiin kovasti. jos ei tullut vielä mainittua niin liput (halvimmat) makso 40$. Kalleimmat paikat oliski sit ollu jo 110$ että niihin ei ihan varat riittäny.
Tässä oli päivän tauko kirjottamisessa mutta ainakaan sitä ei puhuttu että käytiin myös vapauden patsasta kattomassa. Käytiin ekoina päivinä hengaamas siellä satamassa mutta sillon ei sit menty lautalle, katteltiin vaan kun volttimiehet teki rahasta temppuja. Ihan näppäriä kavereita mutta ei niillä kaikki jutut kyllä ihan priimaa ollu. No sit tossa viikonloppuna saatiin vihdosta viimein aikaseks ottaa se lautta (se on siis ilmanen) ja mentiin sillä Staten Islandille. Mentiin aika läheltä vapauden patsasta ja molemmat vähän yllätyttiin kuinka pieneltä se näytti. Olihan se komee mut niin kovin pienen näkönen. "hey, you look much taller in tv.." Gallerias on kuvia botskilta, valotusolosuhteet oli vähän hankalat mutta muutama kelpo kuva saatiin sieltä.
Maanantaina oli sitten viimenen päivä tällä erää NYCissä. Herättiin suht aikasin ja lähettiin junalla kohti pohjoista Harlemia. Pienen etsimisen jälkeen löydettiin se mitä etittiinkin, Rucker Park. Kuuluisa koriskenttä näytti vierestä katottuna vaatimattomalta mutta kyllähän siellä tunnelmaa oli. Tosi outoo ajatella ketä kaikkia siellä kentällä on pelannu. Vaikka aurinko paisto, sillä hetkellä ei ollu kukaan näyttämässä kovia muuveja joten 1-1 peleiltä vältyttiin.
Rucker Parkista lähettiin harhaileen pohjois-harlemin katuja ja ettiin metropysäkkiä. Lopulta löydettiinkin tuttu linja ja valuttiin sillä alaspäin kymmenisen pysäkkiä. Pikkunen kävely Central Parkin läpi ja päästiin Graffiti Hall of Fameen. Paikka oli oikeestaan vaan pikkuinen koulun piha mutta kuitenkin täynnä komeita piissejä. Kuten muidekin "nähtävyyksien" kohdalla, paikan vaatimattomuus ja arkisuus yllätti. Tai no, oikeastaan tässä vaiheessa se ei enää yllättänyt. Kierreltiin hetki vielä Spanish Harlemissa, haettiin mulle kanaa KFC:stä ja Evelle vähä pizzasliceä.
Samaan suuntaan jatkui matka ruuankin jälkeen. Suuntana etelä ja Empire State Building. Liput 14$ ja kauhea jono mutta pakko myöntää, näkymät oli uskomattomat. Koko New York silmien alla ja isoja taloja joka ilmansuunnassa. aivan uskomatonta. Valokuvat ei tee oikeutta sille tunteelle mikä katolla vallitsi. Miljoonasta muusta turistista huolimatta.
Tässä vaiheessa kello oli jo enemmän kun olis pitäny, ei ihan ehditty viiden bussiin. Otettiin taxi Chinatowniin ja etittiin sit bussi-asema (kadunkulma) ja varattiin lipput 21.30 linja-autoon. Ei muutakun metrolla kämpille, kamat kantoon ja takas Chinatowniin ja bussiin. Siinä oli lyhykäisyydessään meiän New Yorkin keikka, paljon unohtu kertoo ja paljon jäi näkemättäkin mutta näillä eväillä mennään. Tätä kirjoittaessa ollaan Washingtonissa, lisäpostia täältä pian.
Evellä vähän jalat pipit ja iho ei tykkää ja sillä oli eilen masu kipee ja nyt ei päästä nukkuun mutta muuten menee ihan hyvin. Ollaan yhen Michaelin kämpillä, ei tunneta koko jätkää mutta säästetäänpä rahaa. Lisää uutisia kun tilanne tästä muuttuu...
