Wednesday, November 08, 2006
Jos tilaa kaks tuplajuustohampurilaista, toisen ilman sinappia sekä suolakurkkua, voisi olettaa että ne myös saa. Jos saakin kaksi tuplajuustohampparia joista toisessa ei kurkkua ja toisessa ei sinappia sekä kaupanpäälle juustohampparin missä on vain sinappia ja ketsuppia niin homma ei mennyt ihan nappiin. Eve jäi siis taas kerran ilman hampparia! Koska ruokaa ei saa heittää hukkaan, oli ylimääräiselle hampparille keksittävä hyötykäyttöä :D
Ulkoministeriön sivuilta:
Fidzi: matkustustiedote
Maassa on tällä hetkellä vallankaappausuhka. Matkailijoiden on syytä välttää suuria väkijoukkoja, mielenosoituksia ja sotilasjoukkoja. Turvallisuustilanne saattaa heikentyä nopeasti ja ilman varoitusta. Tiedotusvälineitä ja viranomaisten tiedotuksia on syytä seurata tarkasti.
Fidzin sisäpoliittinen tilanne on jännittynyt ja poliittiset levottomuudet ovat mahdollisia. Muuten Fidzille matkustaville pätevät samat säännöt kuin yleensä ulkomailla liikuttaessa; passia ja matkasekkejä kannattaa säilyttää hotellin turvalokerossa ja arvoesineet poissa näkyvistä.
-ville
Minnesota - Sioux Falls
Terve taas!
nyt on tapahtunu niin paljon taas että ei meinaa pysyä päiväkirja perässä. Alotetaan nyt noista Minnesotan jutuista ekana ja katotaan kuinka pitkälle sitä tänä iltana ehtii. ville siis puikoissa.
Ekat päivät Minnesotassa
Eli taisin jos tossa edellisessä mailissa sanoo että ei menny ihan putkeen se Paulille meneminen. Evelle tuli mieleen matkalla että pitäiskö kysyä onks niillä eläimiä.. ja olihan niillä koira joten ei voitu allergioitten takia sinne mennä. Satuttiin löytään siitä ihan läheltä meiän suosikkimotelli (missä ollaan nytkin :) eli Super 8. Se oli suhtkoht hintava mutta tosi mukava joten kyllä siitä ilosta viitti maksaakin. Niin se motelli sijaitsi siis Hastings nimisessä pikkukaupungissa joka oli noin 40min ajomatkan päässä Minneapolisista, Minnesotan isoimmasta kaupungista. Ekan hyvin nukutun yön jälkeen päästiin sitten tutustuun heti Amerikan isoimpaan ostariin eli Mall of Americaan. Ostoskeskuksessa on n.400 kauppaa, huvipuisto,, leffateatteri jne. Koko kompleksi työllistää n.12 000 ihmistä! Siellä vietettiin koko päivä. Ei tullut oikein ostettua mitään mutta kartotettiin paikkoja valmiiks :) Ostarista mentiin suoraan kevytraidejunalla eli LRT:llä keskustaan. Samana päivänä sattu oleen Minnesota Vikingsin ensimmäinen maanantai illan peli viiteen vuoteen. Ameriikassa amerikkalaisen jalkapallon maanantaipelit on aina aika iso tapahtuma ja ne televisioidaan koko maahan. Vikingsin kotiareenan, Metrodomen, edustalla oli kunnon karkelot menossa! Väkee oli kun Kuopion torilla eli ihan perkeleesti. Suurin osa oli maalannu naamansa violettikeltaseks (joukkueen värit) ja vielä useammalla oli joukkueen pelipaita päällä. Siellä oli tietenkin kaikennäköstä kojua ja kaupustelijaa ja ihan uskomattoman hyvä bändi joka soitti vanhoja funkkiklassikoita. Kysyttii lippujakin peliin mutta mustan pörssin liput ois ollu yli 60 taalaa ni ei me sit raaskittu.
Tiistaina olikin sitten jo Halloween. Oli pakko palata sinne isoon ostariin että saatiin Evelle kengät jolla voi baariin lähtee. Ei jaksettu panostaa sen enempää joten jätettiin turhat rihkamat ostamatta. Illalla oli sitten tärskyt Paulin kanssa ja ajettiin sen kaverille keskustaan, Eve oli kuskina.
(kuvassa vas. Eve, Paul, Justin, Raya ja Noelle)
Kaikki muut oli pukeutunu, oli vähä tylsää :( fiilistä paransi kuitenkin kummasti kotitekonen salmiakkikossu. Meillä oli jäljellä yks pussi turkinpippurimurskaa, sekotettiin se sit 0.7l vodkaan ja ruvettiin kiskoon shotteja naamaan, pojille maistu oikein hyvin, tytöt ei oikein tykänny. Kun saatiin juomat juotua lähettiin sitten tutustuun ekaa kertaa paikalliseen yöelämään (tai oikeestaan ekaa kertaa kunnolla koko reissun aikana). Mentiin paikkaan nimeltä Bar Fly ja eve paralle piirrettiin isot ruksit molempiin kämmenselkiin kun ei ikä riitä vielä juomiseen tässä maassa. Itse paikasta on paha sanoa mitään, oli ilmeisesti aika tylsää kun mitään ei muista... Eve voi varmaan myöhemmin valaista asiaa ja kertoa mitä kaikkee siellä on tapahtunut...
Keskiviikko oli kans aika mielenkiintoinen päivä. Paul oli aikasemmin informoinu meitä että kaupungin NHL joukkueessa pelaa kaks suomalaista. Ei tuu lätkää kauheesti seurattua joten en tienny kenestä on kyse mutta google kerto että Koivu nuorempi sekä Petteri Nummelin. Parasta oli sitten vielä se että kyseiset herrat sattu esiintyyn keskiviikkona yhessä paikallisessa sporttibaarissa! Eli keskiviikkona oli ohjelmassa urheiluntäyteinen ilta suomalaisessa seurassa. Alunperin oli ajatuksena että saatais säädettyä ilmaset liput peliin, Wild pelas sekä torstaina että lauantaina kotona (tarvii muuten tarkistaa tulokset). Lähetin varmuuden vuoks vielä wildin toimistoonkin anelukirjeen, mutta se ei sit loppujen lopuks tuottanu tulosta. No, mentiin keskiviikkoiltana sitten sinne baariin Paulin kans, Paul lainas mulle jopa Wildin pelipaitaa joten sulauduin loistavasti joukkoon. Ilta oli tosi mainio, siellä oli eka kysely-vastaus tuokio ja oli sit pakko päästä kysyyn jotain niin esittelin itteni suomeks ja kysäsin sit että kiroileeko pojat reeneissä/pelissä suomeks vai englanniks. Ei ehkä fiksuin kysymys mutta ainakin hyvät naurut sai yleisö. Palkinnoks kysymisestä sain Minnesota Wildin kalenterin ja Mikko Koivun postikortin nimmarilla. Jee!
(kuvassa suomalaiset koolla) Siellä oli muuten aika mukavasti väkee , koko tupa täynnä ja oli vielä iso baari! Mikko Koivu oli erityisesti naisten mieleen. Tavattiin siellä semmonen suomalainen äijäkin. Se tuli kysyyn huonolla suomella ollaanko me Suomesta, no tyhmä kysymys mutta pääsi jutulle kuitenkin. Se kerto asuneensa 20 vuotta Minnesotassa, oli löytäny vaimonsa vaihto-oppilas aikana. Juteltiin jonkun aikaa mukavia siinä sitten, oli hiukan outoo puhua suomee sille kun sillä oli vähän sanasto hukassa. Illan ohjelmassa oli myös arvonta missä arvottiin kaikkee Wild kamaa. Meillä ei käyny oikein tuuri, vierestä meni molemmin puolin. Lopuks oli sitten vuorossa nimmareitten jakoo, ei pitäny olleskaa mennä mutta aateltiin sitten jos kehdattais kuitenki kysyä niitä lippuja. Annettiin jonon vähän pienentyä (siellä oli kauhee jono, suosittuja pelaajia vissiin!) ja mentiin sit odottaan vuoroomme. Saatiin sit kalenterin kanteen nimmarit ja hetki kerettiin jutteleenkin. Ei kehdattu niitä lippuja kuiteskaa pyytää :( Saatiin keskiviikkona vielä tietää että saatiin majapaikka hospitality clubin kautta! Yks likka joka oli asunu Suomes vuoden lupas majottaa meiät, oltiin ikävä kyllä just maksettu motelli viel yheks yöks. Luvattiin mennä sinne sitten torstaina lätkäpelin jälkeen. Ei sitten kuitenkaan saatu edes ostettua peliin lippuja torstaina koska peli olo loppuunmyyty joten mentiin sit suoraan sinne Naomille. Eve vois vaikka jatkaa tästä. Varotus, tekstiä tulee vielä paljon lisää...
Hastingsista Minneapolisiin
Dodii! Saavuttiin Naomille aikas myöhään ja mentiin melkisti suoraan pehkuihin. Seuraavana päivänä Naomi vei meijät kaupunkikierrokselle ja sit mun piti ottaa toinen pistos b-hepatiittia vastaan. Täällä ei kuiteskaan ihan noin vaan hoidu noi hommat niin keksittiin sitten mennä kodittomien huoltoon ja mun piti esittää koditonta :D ideana oli saada rokotus ilmatteeks. No en mä sit loppujen lopuks saanu mitään joten toivottavasti pärjään ilman! Olipahan hauska kokemus sekin. No ei ne sen päivän tempaukset siihen loppunu. Naomi kysy että haluttaisko me lähtee illalla baariin ja tokkiinsa me sit mentiin. Vähän se oli semmonen salaperänen ja hihittelevä mut tajuttiin kyllä täysin mistä lopulta oli kyse koska Naomin ihana miespuolinen ystävä saapu kylään ja kaikki oli siis niin fantsuu! Totally cool! Tosiaan,mentiin siis homobaariin! Se oli aika mielenkiintosta ja ville pysy visusti käsikynkässä ;)
Lauantai päivä meni aika hyvin nukkuessa. Tehtiin kuiteskin porukalla hyvää ruokaa ja illalla mentiin baariin nimeltä Foundation. Se oli mukava paikka ja kovia breikkareita lattia täynnä! Meijän kans oli siä Pauli ja sen kaveri Raya ja sit semmonen venäläinen likka joka on kans ollu suomessa ja oli siitä ihan tohkeissaan. Aamulla lähettiin sit ajaan kohti South Dakotaa ja oltiin tosi mukavan perheen luona kaks yötä. Meillä oli kyl ihan huippua ja oli kivaa nähdä tavallista perhe-elämää :)
(vas. Isä, Äiti, Pikkusisko, varsinainen host Lindsay ja sit me tietty)
ps. Evellä on näköjään loistava kyky tiivistää teksti vähän helpommin luettavaks, mulla on tapana jaaritella. Perhe-elämä oli tosiaan huippua, mahtava perhe. Siitä matka jatkui Rapid Cityyn missä siis nyt ollaan. Matka oli aivan uskomaton, räpsittiin muistikortillinen kuvia ja kulutettiin 4h matkaan yhdeksän tuntia. Oli käsittämättömän upeita maisemia ja paljon eläimiä, tähän mennessä reissun ehdottomasti parasta antia. Kirjotetaan siitä vaikka huomenna lisää ja toki kuvien kera!
Ville
nyt on tapahtunu niin paljon taas että ei meinaa pysyä päiväkirja perässä. Alotetaan nyt noista Minnesotan jutuista ekana ja katotaan kuinka pitkälle sitä tänä iltana ehtii. ville siis puikoissa.
Ekat päivät Minnesotassa
Eli taisin jos tossa edellisessä mailissa sanoo että ei menny ihan putkeen se Paulille meneminen. Evelle tuli mieleen matkalla että pitäiskö kysyä onks niillä eläimiä.. ja olihan niillä koira joten ei voitu allergioitten takia sinne mennä. Satuttiin löytään siitä ihan läheltä meiän suosikkimotelli (missä ollaan nytkin :) eli Super 8. Se oli suhtkoht hintava mutta tosi mukava joten kyllä siitä ilosta viitti maksaakin. Niin se motelli sijaitsi siis Hastings nimisessä pikkukaupungissa joka oli noin 40min ajomatkan päässä Minneapolisista, Minnesotan isoimmasta kaupungista. Ekan hyvin nukutun yön jälkeen päästiin sitten tutustuun heti Amerikan isoimpaan ostariin eli Mall of Americaan. Ostoskeskuksessa on n.400 kauppaa, huvipuisto,, leffateatteri jne. Koko kompleksi työllistää n.12 000 ihmistä! Siellä vietettiin koko päivä. Ei tullut oikein ostettua mitään mutta kartotettiin paikkoja valmiiks :) Ostarista mentiin suoraan kevytraidejunalla eli LRT:llä keskustaan. Samana päivänä sattu oleen Minnesota Vikingsin ensimmäinen maanantai illan peli viiteen vuoteen. Ameriikassa amerikkalaisen jalkapallon maanantaipelit on aina aika iso tapahtuma ja ne televisioidaan koko maahan. Vikingsin kotiareenan, Metrodomen, edustalla oli kunnon karkelot menossa! Väkee oli kun Kuopion torilla eli ihan perkeleesti. Suurin osa oli maalannu naamansa violettikeltaseks (joukkueen värit) ja vielä useammalla oli joukkueen pelipaita päällä. Siellä oli tietenkin kaikennäköstä kojua ja kaupustelijaa ja ihan uskomattoman hyvä bändi joka soitti vanhoja funkkiklassikoita. Kysyttii lippujakin peliin mutta mustan pörssin liput ois ollu yli 60 taalaa ni ei me sit raaskittu.
Tiistaina olikin sitten jo Halloween. Oli pakko palata sinne isoon ostariin että saatiin Evelle kengät jolla voi baariin lähtee. Ei jaksettu panostaa sen enempää joten jätettiin turhat rihkamat ostamatta. Illalla oli sitten tärskyt Paulin kanssa ja ajettiin sen kaverille keskustaan, Eve oli kuskina.
(kuvassa vas. Eve, Paul, Justin, Raya ja Noelle)
Kaikki muut oli pukeutunu, oli vähä tylsää :( fiilistä paransi kuitenkin kummasti kotitekonen salmiakkikossu. Meillä oli jäljellä yks pussi turkinpippurimurskaa, sekotettiin se sit 0.7l vodkaan ja ruvettiin kiskoon shotteja naamaan, pojille maistu oikein hyvin, tytöt ei oikein tykänny. Kun saatiin juomat juotua lähettiin sitten tutustuun ekaa kertaa paikalliseen yöelämään (tai oikeestaan ekaa kertaa kunnolla koko reissun aikana). Mentiin paikkaan nimeltä Bar Fly ja eve paralle piirrettiin isot ruksit molempiin kämmenselkiin kun ei ikä riitä vielä juomiseen tässä maassa. Itse paikasta on paha sanoa mitään, oli ilmeisesti aika tylsää kun mitään ei muista... Eve voi varmaan myöhemmin valaista asiaa ja kertoa mitä kaikkee siellä on tapahtunut...
Keskiviikko oli kans aika mielenkiintoinen päivä. Paul oli aikasemmin informoinu meitä että kaupungin NHL joukkueessa pelaa kaks suomalaista. Ei tuu lätkää kauheesti seurattua joten en tienny kenestä on kyse mutta google kerto että Koivu nuorempi sekä Petteri Nummelin. Parasta oli sitten vielä se että kyseiset herrat sattu esiintyyn keskiviikkona yhessä paikallisessa sporttibaarissa! Eli keskiviikkona oli ohjelmassa urheiluntäyteinen ilta suomalaisessa seurassa. Alunperin oli ajatuksena että saatais säädettyä ilmaset liput peliin, Wild pelas sekä torstaina että lauantaina kotona (tarvii muuten tarkistaa tulokset). Lähetin varmuuden vuoks vielä wildin toimistoonkin anelukirjeen, mutta se ei sit loppujen lopuks tuottanu tulosta. No, mentiin keskiviikkoiltana sitten sinne baariin Paulin kans, Paul lainas mulle jopa Wildin pelipaitaa joten sulauduin loistavasti joukkoon. Ilta oli tosi mainio, siellä oli eka kysely-vastaus tuokio ja oli sit pakko päästä kysyyn jotain niin esittelin itteni suomeks ja kysäsin sit että kiroileeko pojat reeneissä/pelissä suomeks vai englanniks. Ei ehkä fiksuin kysymys mutta ainakin hyvät naurut sai yleisö. Palkinnoks kysymisestä sain Minnesota Wildin kalenterin ja Mikko Koivun postikortin nimmarilla. Jee!
(kuvassa suomalaiset koolla) Siellä oli muuten aika mukavasti väkee , koko tupa täynnä ja oli vielä iso baari! Mikko Koivu oli erityisesti naisten mieleen. Tavattiin siellä semmonen suomalainen äijäkin. Se tuli kysyyn huonolla suomella ollaanko me Suomesta, no tyhmä kysymys mutta pääsi jutulle kuitenkin. Se kerto asuneensa 20 vuotta Minnesotassa, oli löytäny vaimonsa vaihto-oppilas aikana. Juteltiin jonkun aikaa mukavia siinä sitten, oli hiukan outoo puhua suomee sille kun sillä oli vähän sanasto hukassa. Illan ohjelmassa oli myös arvonta missä arvottiin kaikkee Wild kamaa. Meillä ei käyny oikein tuuri, vierestä meni molemmin puolin. Lopuks oli sitten vuorossa nimmareitten jakoo, ei pitäny olleskaa mennä mutta aateltiin sitten jos kehdattais kuitenki kysyä niitä lippuja. Annettiin jonon vähän pienentyä (siellä oli kauhee jono, suosittuja pelaajia vissiin!) ja mentiin sit odottaan vuoroomme. Saatiin sit kalenterin kanteen nimmarit ja hetki kerettiin jutteleenkin. Ei kehdattu niitä lippuja kuiteskaa pyytää :( Saatiin keskiviikkona vielä tietää että saatiin majapaikka hospitality clubin kautta! Yks likka joka oli asunu Suomes vuoden lupas majottaa meiät, oltiin ikävä kyllä just maksettu motelli viel yheks yöks. Luvattiin mennä sinne sitten torstaina lätkäpelin jälkeen. Ei sitten kuitenkaan saatu edes ostettua peliin lippuja torstaina koska peli olo loppuunmyyty joten mentiin sit suoraan sinne Naomille. Eve vois vaikka jatkaa tästä. Varotus, tekstiä tulee vielä paljon lisää...Hastingsista Minneapolisiin
Dodii! Saavuttiin Naomille aikas myöhään ja mentiin melkisti suoraan pehkuihin. Seuraavana päivänä Naomi vei meijät kaupunkikierrokselle ja sit mun piti ottaa toinen pistos b-hepatiittia vastaan. Täällä ei kuiteskaan ihan noin vaan hoidu noi hommat niin keksittiin sitten mennä kodittomien huoltoon ja mun piti esittää koditonta :D ideana oli saada rokotus ilmatteeks. No en mä sit loppujen lopuks saanu mitään joten toivottavasti pärjään ilman! Olipahan hauska kokemus sekin. No ei ne sen päivän tempaukset siihen loppunu. Naomi kysy että haluttaisko me lähtee illalla baariin ja tokkiinsa me sit mentiin. Vähän se oli semmonen salaperänen ja hihittelevä mut tajuttiin kyllä täysin mistä lopulta oli kyse koska Naomin ihana miespuolinen ystävä saapu kylään ja kaikki oli siis niin fantsuu! Totally cool! Tosiaan,mentiin siis homobaariin! Se oli aika mielenkiintosta ja ville pysy visusti käsikynkässä ;)
Lauantai päivä meni aika hyvin nukkuessa. Tehtiin kuiteskin porukalla hyvää ruokaa ja illalla mentiin baariin nimeltä Foundation. Se oli mukava paikka ja kovia breikkareita lattia täynnä! Meijän kans oli siä Pauli ja sen kaveri Raya ja sit semmonen venäläinen likka joka on kans ollu suomessa ja oli siitä ihan tohkeissaan. Aamulla lähettiin sit ajaan kohti South Dakotaa ja oltiin tosi mukavan perheen luona kaks yötä. Meillä oli kyl ihan huippua ja oli kivaa nähdä tavallista perhe-elämää :)
(vas. Isä, Äiti, Pikkusisko, varsinainen host Lindsay ja sit me tietty)
ps. Evellä on näköjään loistava kyky tiivistää teksti vähän helpommin luettavaks, mulla on tapana jaaritella. Perhe-elämä oli tosiaan huippua, mahtava perhe. Siitä matka jatkui Rapid Cityyn missä siis nyt ollaan. Matka oli aivan uskomaton, räpsittiin muistikortillinen kuvia ja kulutettiin 4h matkaan yhdeksän tuntia. Oli käsittämättömän upeita maisemia ja paljon eläimiä, tähän mennessä reissun ehdottomasti parasta antia. Kirjotetaan siitä vaikka huomenna lisää ja toki kuvien kera!
Ville
Subscribe to:
Posts (Atom)
