Fiji tosiaan on ollu ihana paikka..tosin aurinko ei oo ihan koko aikaa porottanu. Ensimmäinen päivä vietettiin Nadissa ja sit lähettin Viti Levun,eli pääsaaren pohjoisimpaan osaan Rakirakin kaupunkiin Volivoli nimiseen majapaikkaan. Taksikuski yritti meitä kusettaa Nadissa..että 120 dollarilla hän veis meijät Volivoliin että kun bussi maksais 60 ja taksi 20 niin se ois hyvä diili. No onneks ei uskottu. Taksi oli siis ylihintanen mut bussi makso meiltä yhteensä 12 dollaria (kuus euroo) kolmen tunnin matkasta. että semmosta. Oli ihan mainio bussimatka muutenkin. Sai kattoo leffaa ja kaikki jutteli meille. Meijän takana istu vanha ja veikee Fijiläinen mies joka meille höpötti kokoajan jotain. Saavuttiin Volivoliin muutaman tunnin jälkeen ja oltiin melkeimpä ainoot siä . Yks vanha ukko ja joku likka jota ei ees nähty oli ainoot muut asiakkaat. No saatiin komee vasta valmistunu rakennus melkeimpä omaan käyttöön. Oma huone, iso parisänky (oltiin ekat jotka nukku siinä) ja viä yks ylimääränen sänky, hyvä yhteiskeittiö ja oma kylppäri koska muita ei ollu. Siä oli tosi mukava henkilökunta joka otti hyvin allergiat huomioon. Mä suoritin siä sitten Open water- sukelluskurssin. Jännitti ihan hirveesti. Teoria oli itseopiskelua ja asioiden oppimista videoiden avulla. Oli kyl ihan rentoo. Sitten olikin aika alkaa tositoimiin. Ensin mun piti näyttää että osaan uida..jouduin uimaan ihan sika pitkälle ja takas..ville ui mun kaa onneks ettei hait vieny mua. joo, en hukkunu, ja sit piti viä kellua kymmen minuuttia jonka aikana poltin itseni todella huolellisesti. Sen jälkeen sit lähettiin mereen kamat selässä. Voi juku. Mun opettaja oli nimeltään Pola. Oli kyl kauheeta kun piti laittaa maski naamalle ja luottaa siihen regulaattoriin..että sen kans tosiaan pystyy hengittään..aluks oltiin siinä ihan rannassa, pari kertaa tuli paniikki ja äkkiä pintaan. Ville kannusti vieressä snorklausvehkeet päällä :) Sit piti harjotella veden poistoo maskista..äh se oli kamalaa koska aina sitä meni nenuun sitä vettä. No osaan sen jo aika hyvin. Sit Pola otti kädestä kiinni ja vei sukeltaan..Kurssin aikana toistettiin että ensimmäistä sukellusta et tule koskaan unohtamaan..Noniin, mitä siltä paniikilta muistaa..oli se kyl hienoo...ja onneks mun kädestä pidettiin kii..oli hassua kun olo oli kun pikku lapsella joka hätääntyy..kun hätäännyin niin Pola yritti näyttää kaikkee mielenkiintosta..poimi simpukoita pohjasta ja näytti kaloja.. :) Käytiin heti kymmenessä metrissä! Sukeltaminen on hienoo mut en mä viä siitä mitään kiksejä saa..että nyt on semmonen olo että onneks ei tarvii sukeltaa..ehkä sen takia että piti sukeltaa niin paljon muutamassa päivässä. Tutustuttiin kurssilla Etelä-Afrikkalaiseen Natalieen joka oli ihan huippu tyyppi. Siihenkin kerran tukeuduin kun ope jätti mut yksin ja sit menin poseen...no en kuitenkaan lähteny pintaan vaan otin Nataliee kädestä kii. Mua ei saa jättää yksin! Viimeset sukellukset meni ihan hyvin jo. Enkä pitäny kenekään kädestä (paljoo) kii :) sit opettaja veti mua vaan räpylöistä alaspäin kun olin jotenkin aina ylempänä kun muut. Mulla oli hyvä tuuri kun olin ainoo opetettava kun Natalie oli opiskellu kaiken jo Australiassa..sain siis yksityisopetusta..mut sukeltaessa oli sit muitakin ryhmiä..ville meni edistyneimmissä. Jopa johti meitä yhden kerran. Juu vikalla, oikealla sukelluksella mentiin johonki Canyonssille..siä oli upee koralliriutta ja paljon sokkeloita. Mä en viä ihan hallinnu kaikkee ja raaviin itteeni aika hyvin koralleihin kun en ehtiny väistää...ja sit olin lauman viimesenä kun jäin tankistani kiinni..koralliin..semmosessa luolassa..en kauheesti panikoinu kun pääsiin nopeesti irti mut oli kamalaa kun muut vaan jatko matkaa. Juu nähtiin yks hai ja muut näki mustekalankin..ja kilpikonnan mut mä olin varmaan siinä vaiheessa silmät kiinni kun missanin ne.
Ville täällä. Joo, eli Volivolissa sukelleltiin tosi paljon. Mä suoritin mun Advanced Open Water kurssin mihin sisälty paljon erikoisuskelluksia. Jarkon kans oltiin jo niitä suoritettu Thaimassa joten mulla oli takataskussa jo syväsukellus ja jotain muita, eli mun ei tarvinnu sitä enää suorittaa. Suoritin sit loppujen lopuks, yö- navigointi-, etsi ja -pelasta-, vene- sekä hylkysukelluksen. Sain kaupan päälle kolme sukellusta joten tuli yhteensä vetästyä kahdeksan sukellusta kolmeen päivään. Sukelluspaikat sijaitsi Nananu-I-Ra saaren edessä ja lukeutuu Fijin parhaimpiin. Canyons oli tosi komee paikka, hylky oli aika pelottava ja yöllä ahdisti kovasti! Nähtiin noitten Even mainitsemien lisäks muun muassa Ghost pipe fish joka on suht harvinainen veijari ja aika paljon muita kaloja. Vähän harmitti kun isot kalat jäi kokonaan näkemättä mutta ehkä tässä vielä ehtii.
Volivoli oli muutenkin ihan jees paikka, kiva pikkunen hiekkaranta riippumattoineen ja mukavaa henkilökuntaa. Ammattimaisuus ei ollu eka sana mikä tuli sukellushommissa mieleen mutta kyllä ne hommansa kuitenkin hyvin hoiti. Paikan ravintola oli aika suppee, sieltä sai pääasiassa hamppareita ja ranuja mutta sit taas toisaalta itsekokkausmahdollisuudet oli tosi hyvät, eli mennessä kannattaa ostaa rakirakista kaappi täyteen ruokaa.
Volivolista lähettiin sit Natelien kans samaa matkaa takas kohti Nadia. Vettä tuli kaatamalla, säät ei ollu aina ihan parhaat... Taksilla ensin siis Rakirakiin ja sit ooteltiin bussia. Bussijonossa äijä tuli kysyyn mihin ollaan menossa, lupas heittää meiät viidelkybäl Nadiin! Aateltiin että pakko olla joku kusetus mutta selvis että se asu ite Nadis (oli siis taksikuski) ja oli palaamas sinne. Bussi olis ollu kolmisen kymppiä yhteensä joten taksikyyti kuulosti ihan kohtuulliselta. Nadissa yövyttiin samassa paikassa kun ekallakin kertaa, Nadi Bay Resort Hotel. Paikka on tosi iso ja hyvin varusteltu ja siellä meillä oli ihan mukavaa. Siellä törmättiin samoihin tyyppeihin kun ekallakin kertaa esim puoli-suomalainen Tatu (joka ei puhunu suomee) ja kaks brittityttöö jotka pitäs ehkä nähä myös uutena vuotena. Tässäkin paikassa Even allergiat otettiin tosi kivasti huomioon ja eve sai syödä yllinkyllin hyväää ruokaa.
Ei taas viihdytty Nadissa kauaa vaan lähettiin heti seuraavana aamuna reissaileen. Otettiin semmonen kahen yön matkapaketti Yasawa saariryhmään, päätettiin että sit sieltä katotaan mihin jatketaan. Neljän tunnin merimatkan (ja yhden bussista myöhästymisen) jälkeen saavuttiin Manta Ray nimiselle upeelle saarelle. Saari on saanu nimensa siita kun Manta Rayt kokoontuu saaren vieressa olevaan salmeen joka vuosi. Harmi etta myohastyttiin niista parilla viikolla, ne on aika massiivisia otuksia. Isoimpien Manta Raytten siipien karkivaliks on mitattu 7m. Ne on siis niita semmosia lepakon nakosia kavereita. No, saatiin loistava vastaanotto kun paikan henkilokunta esitti meille tervetulolaulun. Meian mokki oli 30m rannalta, ei kauheen iso mutta ihan tarpeeks meille kahdelle. Kokoo oli alle 9 nelioo joten eihan sinne mahtunu muuta kun sanky. Vahan meita aluks ihmetytti etta mikas paikka se oikein on mutta oli kylla Fijin parasta aikaa. Maattiin rannalla, syotiin, pelattiin korttia, syotiin, maattiin rannalla ja syotiin. ja juotiin. Siina meian kolme paivaa. Siella saarella kun ei ollut kauppoja tai muita hotelleja niin kaikki asukkaat "joutu" ottaan Ruokapaketin, eli kolme ruokaa paivassa n. 20e. Aateltiin etta mitakohan siitakin tulee Even allergioitten kans... no mentiin heti ensi toiksemme kokin juttusille. Ihan alyttoman mukava aija ja valitteli kun silla oli kaks seuraavaa paivaa vapaata mutta lupas tulla vapaapaivanaan tulla huolehtiin siita etta Eve saa kunnon ruokaa syodakseen!! No ruuat oli kylla viimesen paalle, yhtena iltana oli grillibileet ja muutenki oli kylla tosi herkullista ja maistuvaa. Kavin yhen kerran sukeltamassa mutta snorkalus rannalla oli melkein kylla parempaa, sukellus ei ollut lahellekkaan Volivolin tasoa. Hengailtiin kolme taydellista paivaa sit siella ja sit aateltiin etta siirrytaan kattoon vahan muita saaria. Piti menna Beachcomber nimiselle saarelle mutta se oli kans suht hintavaa ja lennosta paatettiin mennakkin Bounty nimiselle pikku saarelle. Bounty ei ollu lahellekkaan Manta Rayn tasoa, nahtiin me tosin ihan sattumalta siella Ben johon tutustuttiin San Franciscossa! Ruuat oli tosi kehnoo kamaa ja Even ongemia ei meinattu tajuta. Parasta oli se etta perus kahen hengen huoneen sijasta saatiin samalla rahalla rantamokki omalla suihkulla ja vessalla! Pienta luksusta :) jaakaappikin oli joten sain mun 4 paivaa mukanani kantaman kiehuvan kaljan kylmaan! Iso plussa myos hyvista drinkeista. Fihin huonoimmat uutisetkin tulee Bountyn saarelta. Viimesena paivana kun odotettiin lauttaa takasin Nadiin, Eve poltti ittensa oikein kunnolla. Oikein kunnolla ei tarkota semmosta kevytta kenttapunotusta ja kesivaa ihoo vaan tassa tapauksessa sita etta mentiin laakariin, huomattiin etta evella on maha taynna vesirakkuloita ja koko mahan iho oli taysin musta ja kivikova, eli siis PALANUT. Sangysta ei pystyny nouseen kolmeen paivaan ja rehellisesti sanottuna oli yks pahimpia nakyja mita oon ikina nahny, en tosin viittiny sita sillon sanoo. Lahtoo edeltavana iltana todettiin etta ei eve pysty kylla lentaan, joten menin soittaan Kilroylle. Ne sano etta ne ei voi enaa muuttaa lentoo kun lahtoon on aikaa alle 24h. Noo, sit soitin lentoyhtioon ja eihan ne tietenkaan ollu enaa auki ilta yheksalta. Ainoo vaihtoehto koittaa aamulla soittaa sinne. Herasin kuudelta aamulla lahtopaivana, lento piti olla 9am. No, lentoyhtion toimisto tietysti aukee vasta kahdeksalta. Viimenen vaihtoehto, lentokentalle taksilla. Sepitin koko taksimatkan paassani hyvia tarinoita mutta tajusin etta eikohan totuus tassa tapauksessa oo ihan riittava. No, paasin tiskille, kysyin etta Pliis Pliis voisko lentoo siirtaa niin aija sano vaan "when you want to fly?" sanoin etta vaikka sit sunnuntaina... "Done." ja se oli silla selva :D eika ees maksanu mitaan, kilroy olis laskuttanu 60e yhteensa. Etta sillain paatty meian ihana paratiisiloma Fijilla. Nyt Eve on onneks taysin toipunu mutta kylla rankkaa oli ja valilla hirvitti. Paastiin kuitenkin hengissa jouluks Australiaan ja joulupaiva vietettiin romanttisesti hostellin pienessa huoneessa lauleskellen joululauluja kun muut ryyppas ulkona. Siina nyt tarkeimmat meidan Fijin reissulta, Evella saattaa olla viela myohemmin sananen sanottavana mutta lisataan ne sit taas :)
Ville
